Katsaus menneeseen vuoteen 2011

Kun vuosi sitten päätin tehdä tämän ratkaisun, eli irtisanoutua vakituisesta työpaikastani ja kouluttautua vielä kerran uudelle alalle, sanoin itselleni, että “eiköhän se benji-köysi ole meikäläiselle edelleenkin vielä riittävän lyhyt“. Ja nimenomaan sillä asenteella halusinkin lähteä liikkeelle.

Olin ollut kymmenisen vuotta suunnittelijatehtävissä eikä työssäni sinänsä ollut mitään vikaa. Minulla ei vaan ollut minkäänlaista intohimoa sen tekemiseen. Päivät, viikot, kuukaudet ja lopulta vuodetkin, kulkivat sitä samaa rataa. Ja usein havahduin odottelemaan seuraavaa viikonloppua, seuraavaa juhlapyhää, tai kesälomaa. Toisin sanoen sitä ettei minun tarvitsisi olla töissä…

Minulla ei ole ollut tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, tai oikeammin päätöksiä. Vuosi sitten päätin kuitenkin tehdä sellaisen. Ja se päätös oli, että kun vuoden päästä katson tätä kulunutta vuotta taaksepäin, niin olen edelleen tyytyväinen siihen päätökseeni suunnata itseni liikunnan alalle ja personal traineriksi.

En odottanut, että tämä ensimmäinen vuosi tulisi olemaan helppo, eikä se sitä totisesti ole ollutkaan. Mutta aina kun tuntui siltä, että “ei tästä taida kyllä tulla yhtikäs mittään…“, niin aina jostain kuitenkin vaan ilmestyi valoa sinne tunnelin päähän ja toistaiseksi se ei ainakaan ole ollut se vastaantuleva juna.

Päätin viime keväänä ryhtyä ohjaamaan ryhmäliikuntaa omiin nimiini jotta saisin siitä kokemusta ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa ohjattavia asiakkaita. Pienen mutkan kautta se sitten toteutuikin, kiitos sitä Benin joka antoi minun alkaa tekemään sitä Paippisten kentällä. Kesän mittaan meikäläinen sai sitten vähitellen siitä ohjauksesta kokemusta ja porukkakin vähitellen myös lisääntyi ja laajeni. Aivan kesän lopussa sain sitten ihan oikean ensimmäisen asiakkaanikin, kaunis kiitos siitä puolestaan Annikalle. Ja heti hänen jälkeensä mukaan liittyi Marko jonka fysiikkavalmentajana ryhdyin toimimaan. Markon suosituksesta seuraavaksi “endurokuljettajatalliini” liittyi sitten myös Antti.

Joulukuussa alkoi sitten tapahtumaan, kun sain Samilta kuulla, että Aplicoon Lohjalle etsitään paria personal traineriä. Kiitos siitä, että sain tämän mahdollisuuden ja luottamuksen kuuluu Samille, Ninalle ja Jutalle.

Odotan tulevalta Fustra- personal trainingohjaustyöltä todella paljon. Näen että se on juuri sitä mitä useimmat meistä kipeästi tarvitsevat ja saavat sillä nopeasti myös niitä haluamiaan tuloksia aikaan.

Kiitos myös perheelleni, lähimmäisilleni ja kavereilleni siitä, että olette olleet mukana tukemassa niin monin tavoin. Siskoni Arja lähetti mukavan viestin tällä viikolla toivottaen myös onnea uuteen työhöni sanoin “pidä innostus yllä, niin kaikki hoituu“. Hän muistutti myös kortista jonka olin jenkkilästä 15 vuotta sitten lähettänyt hänelle.

Siinä oli lukenut näin:

Keep your face to the sunshine and you can’t see the shadow!

Lähdetään sillä asenteella yhdessä tähän tulevaan vuoteenkin! Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

Toivottaa,
Kari

PS. Tässä Henkka Hyppösen kolme ohjetta millä voit herätellä sitä intohimoasi mm. työn tekemiseen.