Harakanpoikanen nimeltä Raakku

Tänä aamuna uuniin tulta sytyttäessäni huomasin tämän parin viikon takaisen Hesarissa olleen muistokirjoituksen. Mulla kun on sellanen kumma tapa, että tuppaan aina ensin tarkistamaan olisiko siinä lehdensivussa vielä jotain uutta ja mielenkiintoista luettavaa ennen kuin sen sinne pesään työnnän.

Luojan kiitos ettei musta muuten tullut kalakauppiasta!

Huomasin siis tämän muistokirjoituksen ja aloin sitä sitten lukemaan. Mikähän siihenkin mahtoi olla syynä… olisiko ollut omat viime viikkojen mukanaan tuomat muutokset ja se, että kirjoitus oli kirjoitettu itseäni muutamaa vuotta vanhemmasta kaverista joka oli loppuvuosinaan toiminut myös eräoppaana. En ala itse kirjoitusta tässä toistamaan, vaan kehotan teitä lukemaan sen ajan kanssa ja mietiskellen itseksenne. Tekstin saatte helposti luettavaan kokoon kunhan ensin sitä pari kertaa klikkailette.

Muistokirjoituksessa mainittu Kontkasen Jukan viimeinen artikkeli nimeltä “Raakku” löytyy täältä. Se on aivan uskomattoman perusteelliseen tapaan kirjoitettu ja kannattaa minusta ehdottomasti myös jokaisen teistä lukea. Tästä Raakku-harakanpoikasesta tuli siis Jukalle rakas ystävä ja varmasti myös vertauskuvallinen monessakin mielessä.

Tälläista artikkelia lukiessa itselleni ainakin tulee mieleen väkisinkin mieleen se, miten hyvin meillä monilla ne omat asiat kuitenkin loppujen lopuksi onkaan. Ja myös se miten nopeasti ja täydellisesti elämä voi sitten joskus hetkessä muuttua.

Muistokirjoituksen viimeisen kappaleen haluan tähän loppuun vielä teidän kanssanne jakaa:

“Puhelias ja loppuun asti huumorinsa säilyttänyt Kontkanen vierasti kliseitä, mutta terveille ihmisille hänellä oli selkeä viesti: “Kulunut neuvo, mutta pakko sanoa… Eilinen on jo mennyt ja huomista ei vielä ole. Ainut, mitä sinulla on, on tämä hetki. Elä siis tätä hetkeä.”